Kävin hyppykurssin 2010 toukokuussa ja innostuin hommasta välittömästi. Syyskuuhun 2022 mennessä hyppyjä on kertynyt yli 1250. Nykyään toimin PL-hyppymestarina Turun kerholla ja pidän useita alkeiskursseja vuosittain. Oppilashyppyjä olen ollut valvomassa jo yli 500 kertaa. Toimin lisäksi yhdistyksen koulutuspäällikkönä, eli tehtäväni on vastata koulutusorganisaation toiminnasta. Vuosien aikana olen ollut myös muissa yhdistystoiminnan vastuutehtävissä, kuten turvallisuuspäällikkönä, yhdistyksen puheenjohtajana ja sihteerinä. Olen pitkän linjan freefly -hyppääjä, mutta nykyisin oma lajini on liitopukuhyppääminen, jota pyrin tekemään aina kun aikaa löytyy.

Aikanaan uutena harrastajana lajin turvallisuuskulttuuri yllätti minut; hyppäämisellä on extremelajin maine, mutta todellisuudessa siihen suhtaudutaan kunnioittavasti ja asiat tehdään tarkasti suunnitellen ja rauhallisesti. Turhia riskejä ei oteta.

Hyppäämisen hienous piilee hyppääjäyhteisössä. Kovinkaan pitkään lajia ei jaksaisi yksinään harrastaa, vaan kerholla näkyvät uudet ja vanhat naamat tekevät lajista harrastamisen arvoista. Kuitenkin ne itse hypyt ovat myös tärkeitä: Liitopuvun siipien avaaminen koneesta irtautumisen jälkeen on niin absurdi tunne, ettei sitä voi selittää. Tule itse kokeilemaan.

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa

Esittelyteksti tulossa